Mikko Mantere

 26.4.2009 n. klo 12:30 seisoskelin pienen ”koripalloasiantuntijaryhmän” kanssa Tapiolan urheiluhallin ulko-oven edustalla ja seurasin sisään halliin laahustavia nuoria miehiä. Lähes poikkeuksetta kaikki olivat suunnanneet katseensa maahan ja heidän ohi kulkiessa tervehdyksen sanaa enempää oli heistä vaikea saada irti. Siirryin jonkin ajan kuluttua sisälle halliin ja nämä samaiset urheilijan alut olivat siirtyneet kentän puolelle. Humpan soidessa he aloittivat lämmittelyn ottelua varten eikä yhtäkään pelaajaa tarvinnut muistuttaa joukkueen rutiineista alkuverryttelyn aikana. Jokainen tahollaan oli mietteissään ja keskittyminen tulevaan kilpailuun oli käsin kosketeltavaa… Oli alkamassa kauden 2008-2009 A-poikien 2. finaali. 1. finaalin oli sensaatiomaisesti vienyt nimiinsä kotikentällään Pussihukat, Tapiolan Hongan tähtisikermää vastaan ja SM-kulta oli nyt katkolla PuHulle, Hongan kotikentällä. Seurasin näitä nuoria valmistautumassa kilpailuunsa, kuten olin heitä (varsinkin PuHun p...

 Niin kauan, kun olen ollut koripallovalmennuksessa mukana, on keskusteltu paljon tasoryhmäjakojen vaikutuksesta pelaajan kehittymiseen.  Tästä on tehty tutkimuksia ja argumenteissa tasoryhmien puolesta ja vastaan on usein viitattu löyhästi tai vahvemmin tai on vedottu vaan kokemukseen. Asiat ovat kehittyneet, mutta onko sillä ollut merkittäviä vaikutuksia urheilijakehitykseen vai ei? Kaikesta huolimatta meillä on yksi sisäänrakennettu ryhmäjako, josta valtavan harvoin poiketaan. Sukupuoli. Törmäsin aamukahvin lomassa Helsingin sanomien artikkeliin elokuvasta Tytöt, ottakaa tilaa. Artikkeli oli hyvin inspiroiva monella tapaa ja toimi ainakin minulle mainoksena mennä katsomaan ko. elokuva. Jäin pohtimaan elokuvan sanomaa artikkelin pohjalta ja mieleeni jäi väin yksi kysymys: ”Miksi perustamme ja jaamme juniorijoukkueet sukupuolen mukaan?” Viimeisen 12-vuoden ajan olen toiminut 5-14 vuotiaiden poikien valmennuksessa josta suurimman osan alle 10-vuotiaiden kanssa. Molemmissa pit...

  Avasin tietokoneen hyvin pian luettuani ensimmäisiä lauseita Harri Mannosen blogikirjoituksesta 15.10.2021 . Kirjoitus sisältää valtavan määrän vääristyneitä mielikuvia, tyhjiä väittämiä ja kestämättömiä argumentteja. Päätin siis kirjoitella oman näkemykseni oikaisuksi niille, jotka ovat blogin lukeneet ja mahdollisesti närkästyneet koripalloliiton toiminnasta, kirjoituksessa esitettyihin väittämiin perustuen. Itse olen julkisen keskustelun kannattaja ja argumentoin mielelläni asiani puolesta.  Tämän kirjoituksen motiivi ei ole liiton, HBA:n tai Harrin kirjoituksessa esiintyneiden henkilöiden puolustaminen, vaan rehellisesti koen, että on suomalaisen koripallon etu, että mielikuvia ei muodosteta perustuen puutteelliseen tai valheelliseen tietoon. Koen, että on vaarallista sekoittaa julkisessa keskustelussa spekulaatio, oma mielipide ja päivänvalon kestävä argumentaatio.   Suomessa urheilee tätä kirjoitettaessa 396 WU17-WU20 koripa...

Koripallon harrastajana on vapaa-aikani on lähes koko elämäni ajan mennyt koripallon parissa. Peleissä, harjoituksissa tai muissa sosiaalisissa tilanteissa muiden koripalloihmisten kanssa. Voi siis sanoa, että koronan aiheuttama poikkeama arkeeni on ollut hyvin merkittävä. Koronan mukanaan tuomat poikkeusjärjestelyt ovat tuoneet muutoksia ja uhkakuvia myös monen muun ihmisen ja yrityksen arkeen. Joltain on lähtenyt työpaikka, joltain liikevaihtoa ja joku ahdistuu kotona, kun ei pääse tapaamaan ystäviä tai matkustamaan etelän lämpöön. Tämä siis koskee kaikkia meitä. Sympatiani menee tässä rajoitteiden asettamisessa päättäjille. Tiedän, että tällä lausunnolla en lisää kaveripiirini sitoutuneisuutta itseeni, mutta täytyy todeta, että kyllä he ovat kovan paikan edessä. Itsestäni ei ole päätösten arvostelijaksi, koska minulla ei ole arvosteluun liittyvää koulutusta, dataa eikä päättäjän asemaa. En myöskään kadehdi päätöksen tekijäitä, koska joka kerta, kun saavutettuja etuja aletaan leikkaa...

Kilpailu asettaa kilpailijat aina arvostelun kohteeksi. Vähintään arvostelu on sitä, että määritellään kuka kilpailun voitti tai oliko yksilö voittavassa vai hävinneessä joukkueessa. Kilpailu on monessa mielessä hyvä asia, koska se pakottaa ihmisen tekemään työtä saavuttaakseen seuraavan portaan ja olemaan parempi siinä asiassa mitä tykkää tehdä. Lieveilmiönä kilpailussa on ihmisten asettamisen kategorioihin sen mukaisesti, kuinka pystyy kilpailussa suoriutumaan. Huonot ovat ryhmäjohtajien mielessä usein rasite ja aikaa käytetään mielellään niiden kanssa, jotka ovat asiassa jo valmiiksi hyviä ja toisia vähän parempia. Oletko sinä ollut koskaan huono? Se ryhmän jäsen, joka valitaan mukaan viimeisenä, johon ei oikein panosteta ja jopa sosiaalisissa tilanteissa jäät taka-alalle, koska olet huonompi, kuin joku toinen. Kun katsot tekstiä taaksepäin, niin sinulle syntyy luultavasti mielikuva urheilusta ja näet tilanteen jonkun sinulle läheisen urheilulajin tai tilanteen kautta tai mi...

Aloitin valmentajaurani 13 vuotiaana LrNMKY:n 1981 vuosiluokan kanssa. Tarkoituksena oli, että toimisin kokeneemman valmentajan apulaisena, mutta tyypillisesti kokeneempi valmentaja oli usein estynyt osallistumaan, koska hän veti samaan aikaan tärkeämpiä harjoituksia tai pelejä (lue A-Pojat tai edustusjoukkue). Niinpä yritin soveltaa geeneissäni olevia ja omista treeneistä tuttuja juttuja, näiden 4 vuotta nuorempien lasten kanssa. Tämän jälkeen olen ollut mukana yhdessä jos toisessa joukkueessa erilaisissa valmennustehtävissä. On ollut tyttöjä ja poikia, isoja ja pieniä, huippukorista ja höntsää. Koko tämän ajan, kun olen ollut valmennuksessa mukana on minulla ollut haave, että perustaisin joukkueen ihan pienistä alkaen ja sitoutuisin henkisesti olemaan heidän kanssaan hyvin pitkään ja katsoisin, mitä tuossa ajassa saa aikaan. Esikoiseni syntyi 2005 ja sovimme hänen kanssaan kesällä 2010, että tulen valmentajaksi hänen joukkueeseen, jos poika itse on mukana. molemmat inostuimme aja...