Valmentaja urheilijalle

Vaikka näin usein sanotaan, niin väitän, että yksikään valmentaja ei ole koskaan tehnyt huippu-urheilijaa. Sen sijaan maailmassa on monta valmentajaa, jotka ovat asettuneet esteeksi urheilijan pääsylle seuraavalle tasolle tai saavuttamasta omaa parastaan. Tyypillisesti se näyttäytyy tavoittellisen kilpaurheilu-uran liian aikaisella päättymisellä.

Valmentajan keskeisin tehtävä on pysyä poissa urheilijan kehityksen tieltä. Sen sijaan valmentajan tulee mahdollistaa urheilijalle riittävän laadukas harjoittelu, mikä tarkoittaa ennakointia, valmistelua, suunnittelua ja fasilitointia. Valmentajan tehtävä on myös auttaa urheilijaa löytämään oikeat vastaukset kysymyksiin, jotka määrittävät häntä urheilijana. Mielestäni on tärkeää, että urheilija kohtaa valmennustilanteissa enemmän kysymyksiä, joihin hän voi löytää itselleen sopivat vastaukset, kuin valmiita vastauksia. 

Valmentajan iso työ liittyykin avun tarjoamiseen vastausten löytämiseen oikeisiin kysymyksiin. Miksi urheilen, mitä tavoittelen ja millä keinoilla? Kuinka paljon ja mitä urheilija on valmis "uhraamaan" harjoittelun tieltä ja mikä saa hänet liikkeelle myös silloin, kun on huono päivä ja ei oikein huvittaisi.

On totta, että joskus joku urheilija on noussut täysin uudelle tasolle uuden valmentajan valmentaessa häntä. Näissä tilanteissa kyse on mielestäni kuitenkin esim. uusi rooli (joukkuelajit), painopisteen tai metodien muuttuminen harjoittelussa, harjoitusmäärän kasvu tai vain yksinkertaisesti biologia.

Yksikään valmentaja ei ole valmentajana mennyt sinne, mihin huipulle tähtävän urheilijan pitää mennä, jotta hän voi saavuttaa oman parhaansa. Jollain valmentajilla saattaa olla omakohtaisia kokemuksia, mutta valmentajana ollessaan urheilija itse ottaa ne hypyt ja ja spurtit mitä muut eivät ota, ei valmentaja. Valmentaja näyttää suunnan, muistuttaa urheilijan omista tavoitteista ja tuo nähtäväksi ne vaatimukset, jotka tavoitteiden täyttymisellä on.

Valmentaja on valmentaja 24/7/365. Kaikki muut ovat kerho-ohjaajia. Tällä en suinkaan tarkoita sitä, että valmennustyötä pitäisi tehdä jatkuvasti keskeytyksettä, mutta valmentajan tulee olla urheilijan käytettävissä, kun hän sinua tarvitsee... ei ainoastaan silloin, kun on treenit. Jotta valmennus ei olisi reagointia eteen tuleviin ongelmiin tai havaintoihin on ennakointi, suunnitelmallisuus ja yleisistä toimintatavoista sopiminen isossa roolissa.

Viime vuosina varsinkin koripallossa (en tunne hyvin muiden lajien tilannetta) on puhuttu paheksuen rekrytoinnistä. Minä kuulun niihin valmentajiin, jotka katsovat nuorten motivoituneiden urheilijoiden rekryämistä äärimmäisen kriittisesti, mutta en täysin kielteisesti. Kriittisyys nuorten- tai jopa lasten rekryille on minulle vaikea asia siitä syystä, että sitä liian usein tehdään käyttämällä puhtaasti hyväksi kokemattoman nuoren ja hänen vanhempien tietämättömyyttä. Kun luodaan mielikuva urheiluympäristöstä, jonka ulkokuori on huippuunsa hiottu, taustalla on edellisten vuosiluokkien menestys ja lupaukset jostain sellaisesta, josta nuori pystyy vaan haaveilemaan, ei ole vaikeaa saada urheilijaa uskomaan tuohon tarinaan. Rekrytoitaessa urheilijaa omaan leiriin on oltava kovin varma, että asiat merkittävästi paranee urheilijalle. Alla pohdittavia kysymyksiä rekryäjälle mietittäväksi, ennen kun kontaktoit ketään urheilijaa:

• Tiedätkö faktisesti urheilijan kokonaisvaltaisen tilanteen?
• Mitä ja miten han harjoittelee?
• Kenen kanssa ja kuinka paljon?
• Missä hän asuu ja miten muutos vaikuttaa matkustamisen määrään?
• Sosioekonominen tilanne?
• Koulumenestys?
• Sosiaaliset suhteet pelikavereihin, muihin vanhempiin sekä valmentajiin?
• Oletko varma, että pystyt tarjoamaan harjoitus ympristön, jossa on enemmän
• Tunteja?
• Tietoa ja osaamista
• Motivoituneita ja edistyneitä "sparrikavereita"?
• Tukea kasvamiseen kohti aikuisurheilua ja -elämää?
• Miksi ylipäänsä haluat valmentajaa juuri tätä urheilijaa?

Usein rekrytoinnin motiivit lähtevät seuran tai joukkueen menestyksestä, joka saa valmentajan näyttämään hyvältä. Muistathan rekrytoitaessa, että olet olemassa urheilijaa varten, ei toisin päin.

Jos vastasit kaikkiin tai edes suurinpaan osaan kysymyksistä "kyllä", on sinulla hyvät lähtökohdat keskusteluun.

Jokainen meistä on kerran elämässään 15-vuotias ja useimmat aikuiset on 1-3 kertaa elämässään 15-vuotiaan vanhempi. On selvää, että noilla kokemuksilla ei ole hyviä lähtökohtia arvioida rekrytoivan tahon argumentteja kriittisesti. Siksi on ehdottoman tärkeää, että valmentajalla on oma rooli hyvin tiedossa ja valmennustyötä tehdän urheilijan etu mielessä.