Opetammeko korintekoa vai sen "oikein yrittämistä"

Oletko pienenä osallistunut tai myöhemmin ollut katsomassa, kun pienet koripalloilijan alut uransa alkutaipaleellaan harjoittelee layuppia? Se mitä olet varmasti kokenut tai nähnyt on jotain seuraavan tyylistä.

Valmentaja opastaa kuljetuksta poimimaan pallon kahteen käteen, ottamaan kaksi askelta pallo kädessä ja ponnistamaan yhdellä jalalla koria kohti. Tähtäyspisteeksi annetaan korilevyssä oleva pieni neliö, johon osumalla pallo suurella todennäköisyydellä menee renkaasta läpi.

Minäkin olen! Olen osallistunut tuohon ensin pelaajana ja myöhemmin yrittänyt opettaa tuota oikeaoppista layuppia myös jälkipolville.

On kuitenkin niin, että merkittävä osa 3 sekunnin alueelta tuotettavista korintekoyrityksestä sisältää häirintää ja kontakteja. Lähes jokaisella kerralla, juuri ennen heiton yritystä, puolustaja tulee hieman eri kulmasta, on hieman eri kokoinen ja hänellä on hieman erilainen vauhti. Joskus näitä puolustajia saattaa olla useampiakin.

Mikko Tupamäki esiintyi Nuorisovalmennusseminaarissa 7 vuotta sitten. Esityksessään hän puhui aiheesta "kotoisaksi kontaksissa ja käsiviidakossa". Olen myöhemmin katsonut esityksen useaan kertaan uudelleen, enkä ole kertaakaan Mikon esityksen näkemisen jälkeen valmentanut korintekoa kolmensekunnin alueella, kuin aikaisemmin. Suosittelen katsomaan esityksen Youtubessa.

Heittämistä ruuhkassa ohjaa kokemukseni mukaan kaksi vallitsevaa asiaa. Toinen on vahvempi käsi ja toinen on oma turvallinen sylinteri (sylinterin voi määrittää siten, että jos pelaaja laitetaan tiiviiseen laatikkoon, niin kaikki laatikon sisällä oleva on sylinteriä). Nuo ovat myös kaksi teemaa, jotka korostuu heikkouksina tilanteissa, jossa heiton yritys torjutaan.

Toistan nykyisellään muutamia lauseita harjoituksissa,  joista yleisimmät on "find the way", "there is allways a way" tai lause suomeksi "älä anna vastustajan virheen häiritä korintekoa"

Nykyisellään pyrin aina siihen, että korintekoa yrittävällä ei etukäteen ole tiedossa mistä, milloin tai miten hän pääsee tekemään korin. Kätisyysongelmaa pyrin taklaamaan siten, että asetan puolustajan lähtötilanteessa paikkaan, jossa hän todennäköisesti voittaa hyökkääjän vahvemman käden eduntavoittelutilanteessa tai vaihtoehtoisesti siten, että ajo kohti koria tulee heikommalla kädellä. Tyypillistä minun harjoituksiini on myös se, että korin alla on vastassa yksi tai useampi apupuolustaja, jotka on "vähän myöhässä".

Tästä pääsemme koripalloliiton koulutuksissakin korostettuun teemaan, taidon oppiminen. Korintekotaidon oppiminen vaatii ympäristön, jossa koritekoyritys, apupuolustus tms. on aina vähän erilainen (variaatio). Lisäksi pelistä poiketen pienryhmäharjoitteessa päästään toistamaan samaa suoritusta tiheämmin (toistot). Haastetta on helppo säätää muutamalla hyökkääjälle annettavaa etua ja esim. viivenäyttö on erinomainen palautteenantoväline, josta urheilija voi etsiä vaihtoehtoisia ratkaisumalleja (palautteenanto). Jos haluat katsoa pätkiä harjoittelustamme, niin pääset katsomaan täällä.

Miksi sitten kirjoitan tästä aiheesta? Kesä on minulle monestakin syystä mieluisaa aikaa. Harjoitussali on jatkuvasti käytössä, harjoittelussa voidaan keskittyä taidon oppimiseen ja nuorten maajoukkueet pelaavat eritasoisia kilpailuja, joita minulla on viimein aikaa seurata.

Maajoukkueiden otteluita seuratessani olen kiinnittänyt huomiota heikkoon menestykseen korinteossa 3 sekunnin alueelta. Mielestäni Suomelle syntyy perin vähän pistesaalista tai vapaaheittoja tilanteita, joissa heitto tapahtuu läheltä koria ja mukana on yksi tai useampi puolustaja. Tein tästä kaksi videota, joihin on koottu ottelun kaikki korin läheisyydestä suoritetut korintekoyritykset. Ensimmäinen on Suomen MU15 ensimmäisestä maaottelusta Liettuaa vastaan ja toinen miesten universiadijoukkueen ottelusta Saksaa vastaan. Ennen kun katsot videot, niin huomioi, että videoiden tarkoituksena ei ole mollata pelaajia vaan katsoa valmentajana peiliin ja pohtia, missä pitää parantaa. 

Kuten Mikko esityksessään kertoi, on taitoharjoittelun tähdättävä siihen, että koreja voidaan tehdä:

1. Oman sylinterin ulkopuolelta avokädellä, ristikädellä tai pään yläpuolelta
2. Ponnistaen layupin ensimäisestä tai toisesta askeleesta tai kahdella jalalla ja hyödyntäen erilaisia jalkarytmejä (esim. eurostep)
3. Hyödyntäen korilevyä laajasti yläkulmista lähelle korirautaa

Kun katsot noita yläpuolella olevia videoita, niin arvoi suorituksia ylläkirjoittamani mukaan.

• Suoritettiinko heitto sillä kädellä, joka oli tehokkain tilanteeseen vai vahvemmalla kädellä?
• Millainen jalkatekniikka valittiin? Olisiko pitänyt heittää aikasemmin tai olisiko pitänyt mennä pidemmälle?
• Heitettiinkö sylinteristä vai sen ulkopuolelta?
• Jos heitto torjuttiin, niin olisiko tilanteessa ollut jokin muu väylä korintekoon?
• Kontrolloiko heittäjä kontaktia ja pystyikö hän heittämään virheestä huolimatta?

Olen sanoittanut pelaajille korintekoyritystä kolmella vaiheella.

1. Eduntavoittelu ja kilpailu (1 vs 1 tai vaikka palloskriini tms.)
2. Korinteon valmistelu (kiilaa oman pelaajan eteen, hae hallittu kontakti, kiihdytä tai hidasta)
3. Korintekoväylän havainnointi (mistä heitän ja millä jalkarytmillä)

Jokaisesta kohdasta voidaan antaa palaute erikseen, jolloin ei olla pelkästään "menikö sisään vai ohi" varassa.

Kun siis seuraavan kerran menet saliin ja teillä harjoitellaan korintekotaitoa, niin varmista, että korintekoon vaaditaan nuo vaiheet ja jokaisessa vaiheessa on puolustajia estämässä korintekoa niin pelinomaisesti kuin vain mahdollista.

Tsemppiä

//Mikko