Mitä jos kaikki huonot lopettaisivat?

Kilpailu asettaa kilpailijat aina arvostelun kohteeksi. Vähintään arvostelu on sitä, että määritellään kuka kilpailun voitti tai oliko yksilö voittavassa vai hävinneessä joukkueessa. Kilpailu on monessa mielessä hyvä asia, koska se pakottaa ihmisen tekemään työtä saavuttaakseen seuraavan portaan ja olemaan parempi siinä asiassa mitä tykkää tehdä.

Lieveilmiönä kilpailussa on ihmisten asettamisen kategorioihin sen mukaisesti, kuinka pystyy kilpailussa suoriutumaan. Huonot ovat ryhmäjohtajien mielessä usein rasite ja aikaa käytetään mielellään niiden kanssa, jotka ovat asiassa jo valmiiksi hyviä ja toisia vähän parempia. Oletko sinä ollut koskaan huono? Se ryhmän jäsen, joka valitaan mukaan viimeisenä, johon ei oikein panosteta ja jopa sosiaalisissa tilanteissa jäät taka-alalle, koska olet huonompi, kuin joku toinen.

Kun katsot tekstiä taaksepäin, niin sinulle syntyy luultavasti mielikuva urheilusta ja näet tilanteen jonkun sinulle läheisen urheilulajin tai tilanteen kautta tai miellät kirjoituksen kirjoittajan kautta koripalloon liittyväksi. Alustuksen olen tarkoittanut yleismaailmalliseksi ja tekstin mallit toimii niin työelämässä, urheilussa, kuin kulttuurissakin.

Hypätäämpä koripallon pariin. Meillä on Suomalaisessa koripallossa iso joukko ammattilaisia, jotka saavat isoa palkkaa pelaamisestaan ja esiintyvät päivittäin isolle yleisölle. Valitettavasti nämä pelurit yhtä lukuunottamatta ovat sen verran huonoja, että joutuvat osallistumaan kakkostason tai sitä alempien sarjojen kilpailuihin eikä niitä huolita NBA:n leikkeihin mukaan. NBA tähtemme Lauri on hänkin sen verran huono, ettei tullut valituksi edes NBA:n all stars otteluun.

Niin kauan, kun ihmisiä laitetaan paremmuusjärjestykseen on jokaisessa joukkueessa aina paras ja huonoin pelaaja. Mielestäni yhtäkään osallistujaa ei kuitenkaan kuulu käsitellä epäoikeudenmukaisesti hyvässä eikä pahassa. Jokaisen joka pyrkii saavuttamaan oman potentiaalinsa omassa lajissaan tulee saada siihen tukea ja kannustusta. Ajatteleppa, jos omassa lajissasi jokainen osallistuja (valmentaja, joukkueenjohtaja, pelaaja, seurajohtaja, liittotyöntekijä yms.) parantaisi omaa tasoaan 5%, mihin se johtaisi. Eikö se menisi niin, että esim. harjoitussalissa olisi 5% enemmän pelaajia. Vaadittu matka juostaisiin 5% kovempaa ja kilpailuun suhtautuminen olisi 5% keskittyneempää. Heitot menisi 5% tarkemmin sisään ja mokia tapahtuisi 5% vähemmän... 
Myös niillä huonoilla.

Itse näen tasokysymyksen pyramiidin muodossa. Huonoimpia on aina eniten, mutta samalla he kannattelevat toimintaa. Pyramiidissa on useita kerroksia, jossa menestyjä voi kehittyä "toi on niin lyhyt, pulea ja huono, että siihen ei kannata panostaa- tasosta aina kirkkaimpaan kärkeen. Erona pyramidin huipun ja alimman tason välillä on se, että huipulla on pirun vähän porukkaa. Jotta huippu saa tehdä omaa hommaansa ihan huipulla vaatii se hurjan määrän näitä huonoja alleen tueksi, jotta homma pyörii.

Mitä siis tapahtuisi, jos kaikki huonot lopettaisivat. Itse tiedän sen, että työnantajani olisi välittömästi ilman myyntipäällikköä, koska maailmasta löytyy varmasti useita minua parempia myynnin tekijöitä. Vantaalainen koriseura olisi ilman yhtä valmentajaa, koska jo suomessa on niin suuri määrä kouluttautuneempia ja kyvykkäämpiä valmentaijia. Sinusta en tiedä...

Katsoppa tänään jotain tyyppiä harjoitussalilla tai työpaikallasi. Yritä vähän jeesata sitä tyyppiä tulemaan vähän paremmaksi siinä asiassa, mikä teille molemille on tärkeä, niin voi olla, että jonain päivänä te olette yhdessä kohtalaisen hyviä.

Mukavaa kevättä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Harjoitus on urheilutoiminnan perusyksikkö

Harri Mannonen: Elämän tarkastelu vessapaperirullan hylsyn läpi luo rajallisen maailmankuvan

Kukaan ei lopeta