Pitäisi rajoittaa, mutta ei minulta...

Koripallon harrastajana on vapaa-aikani on lähes koko elämäni ajan mennyt koripallon parissa. Peleissä, harjoituksissa tai muissa sosiaalisissa tilanteissa muiden koripalloihmisten kanssa. Voi siis sanoa, että koronan aiheuttama poikkeama arkeeni on ollut hyvin merkittävä.

Koronan mukanaan tuomat poikkeusjärjestelyt ovat tuoneet muutoksia ja uhkakuvia myös monen muun ihmisen ja yrityksen arkeen. Joltain on lähtenyt työpaikka, joltain liikevaihtoa ja joku ahdistuu kotona, kun ei pääse tapaamaan ystäviä tai matkustamaan etelän lämpöön. Tämä siis koskee kaikkia meitä.

Sympatiani menee tässä rajoitteiden asettamisessa päättäjille. Tiedän, että tällä lausunnolla en lisää kaveripiirini sitoutuneisuutta itseeni, mutta täytyy todeta, että kyllä he ovat kovan paikan edessä. Itsestäni ei ole päätösten arvostelijaksi, koska minulla ei ole arvosteluun liittyvää koulutusta, dataa eikä päättäjän asemaa. En myöskään kadehdi päätöksen tekijäitä, koska joka kerta, kun saavutettuja etuja aletaan leikkaanmaan, tulee rankkaa arvostelua joka suunnasta ja varsinkin niiltä, joilta leikataan.

Lasten ja nuorten liikunnan ja urheilun osalta jaan huolen niin monen some kirjoittelijan kanssa. On selvää, että jos lapsille ja nuorille ei voida tarjota sosiaalisia kohtaamisia mielekkään tekemisen ja liikunnan parissa, asettaa se ison riskin tulevaisuuden kansanterveydelle ja  kolmannen sektorin elinvoimalle lyhyellä aikajänteellä. Onko se kuitenkaan niin dramaattinen riski, kun some kirjoituksissa annetaan ymmärtää? En ole varma, mutta edelleen, itselläni ei ole pätevyyttä arvioida tätä asiaa. tunnusmerkit tällä hetkellä on huolestuttavat, mutta kuinka pysyviä ne on... en osaa sanoa.

Omalla siviilityön toimialalla, IT alalla ei vallitsevalla tilanteella ole juurikaan ollut vaikutuksia. 400km työmatkoja on jäänyt kuukausittain ajamatta, kun ei tarvitse raahautua tekemään työtä tiettyyn paikkaan. Etäyhteyksillä saa jopa "vanhaa normaalia" tehokkaammin työt tehtyä. Toimimme joka tapuksessa internetissä, niin itsenäisen, työyhteisön, kuin asiakaskunnan kanssa, joiten yhteistyön vieminen verkkoon on luontevaa. En ole kohdannut verkossa yhtään IT-alan toimijaa valittamassa nykytilanteesta. Tämä johtunee siitä, että koronan aiheuttama poikkeus ei luo merkittäviä uusia riskejä IT-alan liiketoiminnalle. Samalla IT-ala ei katso tarpeelliseksi osallistua muiden intressiryhmien huolten jakamiseen, jollei heillä muiden elämän osa-alueiden kautta (lapset / harrastukset) ole kosketuspintaa ko. intressiryhmään.

Keskeisimmät kärsijät omassa somefiidissäni on liikunta-ala ja ravintola-ala. Liikunta-ala käyttää esimerkkinä ravintola-alaa argumetoidessaan, että jos noi kerran saa, niin miksi me ei. On ihan perusteltua kysyä, että miksi aikuiset saa kokoontua ravintolaan nautiskelemaan illasta, mutta lapset eivät saa kokoontua liikkumaan. Samalla ravintola-ala on tehnyt kovaa työta saadakseen median pelottelun hillittyä ja asiakkaat ostamaan, sekä saadakseen yhteiskunnan osallistumaan talkoisiin vedoten työpaikkoihin ja yritysten olemassa-oloon. Näiden lisäksi esim. matkustamiseen liittyvät toimialat ovat ottaneet kovaa kantaa rajoitteiden höllentämiseen koska ei ole todennettu, että esim. lentäminen keskeisesti loisi riskejä taudin leviämiseen ja matkustamisen rajoitteet ovat uhka yritysten olemassaololle ja sitä kautta yhteiskunnan taloudelle.

Kaikki nämä edellä mainitut intressiryhmittymät ja monet muut ovat pyrkineet vaikuttamaan päättäjiin pitääkseen rajoitteet omassa toimialassaan mahdollisimman vähäisinä, mutta samalla korostaen omassa toiminnassaan lainkuuliaisuutta ja vastuullisuutta. Ja näin pitääkin olla. Itse olen kuitenkin pyrkinyt pitäytymään kansalaisaktivismista tässä teemassa, koska koen omat mahdollisuuteni saada vaikuttavuutta päätöksen tekoon, mutta peräänkuulutan isosti eri ryhmittymien valtakunnallisten edunvalvojien aktiivista vaikuttamista ja toimenpiteistä tiedottamista. Olympiakomitea julkaisi viime viikolla avoimen kirjeen ja Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus julkaisi tilastotietoa, mutta muutoin uheilun ja liikunnan saralla on mielestäni ollut kovin hiljaista tiedottamisen suhteen. Tämähän ei sulje pois mahdollisuutta, että kabineteissa vaikutetaan paljonkin tai, että some fiidiini ei ole osunut näitä vaikutusyrityksiä

Tilanne on siis hanurista usean eri tahon osalta. Olen  pyrkinyt olemaan vaivaamatta mieltäni tilanteella, vaikka välillä se on todella vaikeaa. Olen myös "antautunut" sille totuudelle, että päättäjät tekevät parhaansa kulloinkin käytettävissä olevan tiedon pohjalta ja pidättäytynyt arvostelemasta heidän toimiaan. Olen jakanut sympatiani kaikille niille tahoille, jotka epäreilulla tavalla joutuvat kärsijän rooliin tässä tilanteessa. Asia, josta olen aidosti murheellinen on ihmiset, jotka ajattelevat, että nämä rajoitteet eivät koske häntä. Mennään ja tehdään, siellä ja täällä ja asetetaan alttiiksi itsensä, läheiset ja muut lähelle osuvat ja sen lisäksi postataan hienoja lomakuvia sieltä ja täältä luoden kuvan, että tää on ok. 

TÄÄ EI OO OK!

Uskon vilpittömästä, että tää paskiainen kuolee sillä, että jokainen meistä tekee sen oman hommansa. Maltetaan hetki pysytellä pensaassa ja pitää kontaktit niin minimissä, kuin mahdollista. Kohta saadaan piikit ja pikkuhiljaa voimme siirtyä siihen aikaan, mikä on se koronan jälkeinen uusi normaali (mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan...).