Miksi jaamme lasten harjoitusryhmät sukupuolen mukaan?

 Niin kauan, kun olen ollut koripallovalmennuksessa mukana, on keskusteltu paljon tasoryhmäjakojen vaikutuksesta pelaajan kehittymiseen.  Tästä on tehty tutkimuksia ja argumenteissa tasoryhmien puolesta ja vastaan on usein viitattu löyhästi tai vahvemmin tai on vedottu vaan kokemukseen. Asiat ovat kehittyneet, mutta onko sillä ollut merkittäviä vaikutuksia urheilijakehitykseen vai ei? Kaikesta huolimatta meillä on yksi sisäänrakennettu ryhmäjako, josta valtavan harvoin poiketaan. Sukupuoli.

Törmäsin aamukahvin lomassa Helsingin sanomien artikkeliin elokuvasta Tytöt, ottakaa tilaa. Artikkeli oli hyvin inspiroiva monella tapaa ja toimi ainakin minulle mainoksena mennä katsomaan ko. elokuva. Jäin pohtimaan elokuvan sanomaa artikkelin pohjalta ja mieleeni jäi väin yksi kysymys: ”Miksi perustamme ja jaamme juniorijoukkueet sukupuolen mukaan?”

Viimeisen 12-vuoden ajan olen toiminut 5-14 vuotiaiden poikien valmennuksessa josta suurimman osan alle 10-vuotiaiden kanssa. Molemmissa pitkäaikaisissa joukkueissani (pojat 2010 ja 2005) valmennuksessa ratkaistavat kysymykset ja haasteet ovat olleet identtiset. Voiko harjoitella paljon? Kuinka pitkiä treenejä pienille pojille voi vetää? Tuo poika on toista huomattavasti edellä, voiko häntä pitää samassa harjoituksessa heikompien kanssa? Miten toimitaan uusien harrastajien kanssa, jos muut on ollut mukana jo useita vuosia? Onko nämä kysymykset (muka) sukupuoliriippuvaisia?

Rinnalle heitän keskustelun koripallon suomalaista kehitysalueista, pienistä kunnista, jossa edes teoriassa ei ole mahdollista muodostaa riittävän isoja harjoitusryhmiä. Onko oleellista, että molemmilla sukupuolilla on omat harjoitusryhmät ja valmentajat, salivuorot jne. jne.… ja lopputulos on, että poikien ryhmässä on muutama ja tytöillä muutama pelaaja.

Merkittävä ero fysiologisesti poikien ja tyttöjen väillä syntyy puberteetin aikaan. Tyttöjen kohdalla se alkaa keskimäärin muutamaa vuotta poikia ennen, mutta jossain kohtaa pojat menevät fysiikallaan vauhdilla tyttöjen ohi. Tuohon ajanjaksoon asti ei mielestäni ole mitään syytä, miksi meillä on sukupuolijaoteltu joukkuehierarkia.

Yritin kaivaa mieleni sopukoista valmennusriippumattomia eroavaisuuksia valmentamieni tyttö- ja poikajoukkueiden välillä. Tyttöjoukkueissa on korostunut erilaiset joukkuehenkeä kohottavat toiminnot ihan pelaajalähtöisesti. Näitä on mm. erilaiset kannustushuudot, jengikampaukset peleihin, hengenkohotustapaamiset ja muut ”taikauskoiset” joukkuerutiinit. Negatiivisella puolella olen kohdannut kuppikuntaisuutta poikia enemmän ja ”selkäänpuukotuksia” julmemmilla tavoilla, mitä olen pojissa koskaan kohdannut. Olen myös huomannut, että tyttöjen vanhemmat suhtautuvat koko toimintaan hieman eri tavoin, kuin poikien vanhemmat (keskimäärin). Poikien puolella korostuu pelaamisen nautinto ja kilpailu. Poikien ryhmään on mielestäni ollut helpompi tuoda uusia pelaajia, joita otetaan peleihin ja leikkeihin avoimemmin mukaan. Siinä, kun tytöt treenien jälkeen pohtivat rutiineja treenien ja otteluiden päätöksessä suoritettaviin huudoin, niin pojat rientävät tahollaan pihalle kisailemaan vähän lisää tai muutoin touhuamaan kavereiden kanssa. 

Nämä siis omia havaintojani hyvin ylätasoisesti kuvattuna. Yksilötasolla olen kohdannut em. kuvauksesta huomattavasti poikkeavia yksilöitä ja yllä kuvaan omia kokemuksia ryhmätasolla.

Jos loisimme järjestelmän, jossa tiettyyn ikään asti ryhmät olisivat ”sukupuolettomia”, toisiko tytöt tällaiseen ryhmään ryhmähenkeä pojille opittavaksi ja pojat kilpailuoppia tytöille? Mitä muuta hyötyä tai haittaa siitä voisi olla? Voisiko tämä ajatus olla osaltaan ratkaisemassa koripallon kehitysalueiden pelaajapulaa ja olisiko tämä malli luontevien tasoryhmien muodostamiselle valtaseuroissa? Olisiko myöhään harrastuksen aloittaville parempia mahdollisuuksia koota uusia ryhmiä perusasioiden harjoittelulle, kun edistyneemmät menee jo seuraavissa asioissa? Voisiko pelejä pelata ”sekajoukkueilla”?

Tiedän, että tätä ollaan jossain määrin jossain tehtykin, mutta en ole törmännyt systematiikkaan tämän teeman ympärillä. Kuulenkin mielelläni, jos jollakulla on kokemuksia kilpailuorientoituneesta ryhmästä, jossa usean vuoden tähtäimellä on sitouduttu sukupuolettomiin harjoitus- ja peliryhmiin.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Harjoitus on urheilutoiminnan perusyksikkö

Harri Mannonen: Elämän tarkastelu vessapaperirullan hylsyn läpi luo rajallisen maailmankuvan

Kukaan ei lopeta